Makean veden peto saapuu jälkitalven tunnelmiin Helsingin Lauttasaareen...

Yhteenvetoa
Kisat olivat onnistuneet kaikilta osin: tiukkaa OD-kisaamista, hyvää henkeä ja vieraanvaraisuutta, paljon kokemusta.
Yleisesti Suomen kisoihin nähden voidaan kisapäiviltä poimia ainakin seuraavia eroavaisuuksia:
- lähes jokaisessa lähdössä siirrettiin ylämerkin paikkaa kesken kisaa
- kisa keskeytettiin nopeasti yhdessä lähdössä tuulen hyydyttyä täysin
- toimitsijaveneestä jaettiin makeisia ja lämmintä viiniä (gluhwein) kisojen aikana
- zulu-lippua oikeasti käytettiin ja rangaistukset tehtiin (mustaa lippua ei nähty)

Siis erinomainen kisaviikonloppu kaiken kaikkiaan! Edessä oli kotimatka, joka oli varmasti erityisen jännittävä Platu-yksilölle, joka nyt vaihtoi suolaisen veden puolelle eli Suomen rekisteriin uusien omistajien haltuun. Odotamme innolla tulevaa kautta!

Hmm… lunta maassa, lämpötila hieman nollan alapuolella. Ilmeisesti näissäkin olosuhteissa purjehditaan.

Ilma kirkastui päivän mittaan ja kisapäivien kevyimmissä tuulissa vietetty päivä todensi kaksi lähtöä. Kolmaskin startattiin, mutta tuulen hyydyttyä täysin se keskeytettiin Suomen olosuhteisiin epätyypillisellä tavalla. Kisapäivien dramaattisin tilanne nähtiin toisen startin ylämerkillä, jossa paaran kryssivä veneen masto osui alamäkeen tulleen styyran veneen mastoon. Outoa tilanteessa oli se, että virheen tehneen veneen puikoissa oli maailmanluokan miehiä… Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ja pysyvää vahinkoa ei onneksi tapahtunut.
Oman tiimin toisen päivän hyvä taso ei täysin kantanut loppuun asti ja sijoitukset 8. ja 9. tarkoittivat lopputuloksissa sijaa 8.

Aamu sujui jo rutiinilla tankkauksen ja rata-alueelle siirtymisen suhteen. Ensimmäisen päivän (ali?)suoriutumisen parantaminen oli kaikilla mielessä ja odotukset olivat korkealla. Toisen kisapäivän sijoitukset 6., 5. ja 8. aiheuttivat aihetta jo pieneen hymyyn.

Veneen vauhti ja nousukulma olivat hyvää tasoa ja oli ilo nähdä, että maailmantason guruille, kuten Mads Christensenin (moninkertainen ex X-99 WC) venekunnalle pärjää vauhdissa ja nousussa. Suurimmat erot syntyivät manöövereissä sekä ylä- että alamäessä ja erityisesti tuulitaktiikassa. Molemmissa venekuntamme paransi kisojen aikana, joten siltäkin osalta hyvässä alussa oltiin.
Tuuli vaihteli päivän aikana välillä 2-6 m/s ja välillä tuli vettä, rakeita ja lunta tasaisesti vaihdellen. Ja taaskaan olosuhteet eivät haitanneet. Keskittyminen ratakisassa ja erityisesti haastavassa Platussa on todella kokonaisvaltaista!
Illalla oli tiedossa iltakarkelot eli ilmaista ruokaa, juomaa ja musiikkia – kyllä saksalaiset osaavat dokata ja bailata… Team Suomi teki pienet oharit vierailemalla kutsuperiaatteella Potsdamissa kyläjuhlissa ihmettelemässä pääsiäiskokkoperinnettä.

Aamu valkeni kauniina ja kosteana. Ensimmäinen yö Segler-Club Gothian (http://www.scgothia.de/) vierashuoneessa oli ohi. Fasiliteeteista mieleen tulivat inttimuistot vuosien takaa: rautakerrossänkyjä, vessajonoa, etc. – hyvää regattameininkia siis!

Vene odotti parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä toisella venekerholla (joita muuten Wannseella riittää). Vene oli talviteloilla ja pientä jännitystä oli ilmassa - jokainen tietää tunteen veneen kevätkuorimisesta ja nyt nollasta sataan eli talviteloilta kisaradalle oli vain muutama tunti. Kaikki sujui laskun ja rikauksen suhteen kuten oli suunniteltu ja suurimmaksi haasteeksi nousi kisamuonituksen järjestäminen - olihan nyt pitkäperjantai ja luukut monessa paikassa kiinni.

Lämpötila oli n. 5 astetta ja sadetta tuli ajoittain. Jostain syystä, osittain hyvistä varusteista ja varmasti jännityksestä johtuen ilma ei tuntunut haittaavan. Edessä oli kauden aloitus ja kolmipäiväisen kilpailun ensimmäiset kaksi lähtöä.
12 Platua neljästätoista ilmoittautuneesta oli suoriutunut lähtölinjalle. Myöhemmin osoittautui, että yksikään tiimi ei ollut heittopussi, vaan lähdöistä muodostui tasaisia kamppailuja sijoitusten vaihtuen jatkuvasti.
Tuuli vaihteli välillä 4-7 m/s päivän aikana ja huomioitavaa (itsestään selvyytenä kaikille Tuusulanjärven purjehtijoille) oli lähes täydellinen aallottomuus.
Tuntui siltä, että muutamalla tiimillä oli meedio kyydissä - niin hyvin heillä tuntui järvituulten luku onnistuvan. Täysin satunnaisilta tuntuvat shiftit ja reiät tuulikentässä eivät todellakaan auenneet ensimmäisenä päivänä enimmäkseen meriolosuhteisiin tottuneelle miehistölle. Uusi vene, uusi miehistö ja monelle uudet olosuhteet tarkoittivat ensimmäisen päivän osalta sijoituksia 10. ja 10. Niin paljon oli päivän aikana tapahtunut, että tunnelma ei ollut erityisen pettynyt.

Aftersail sujui SCG:n vieraanvaraisessa ympäristössä: ruokaa, juomaa (weissbier!) ja spekulointia seuraavaan päivään parannettavista tekijöistä. Jo tässä vaiheessa saksalainen vieraanvaraisuus oli tuottanut suuren positiivisen yllätyksen.

Tiimi eli Anders, Jocke, Aleksi, Peik ja Esko saapui Berliiniin Wannseen kisa-alueelle kukin-saapuu-mistäkin-mitenkin –periaatteella. Saapumisillan sateinen, pimeä ja viileä sää ei antanut ymmärtää, että olimme urheilujuhlan äärellä. ”Kuinka monta venettä paikalle lopun perin saapuu” oli yksi päällimmäisistä kysymyksistä miehistön mielessä… Pikku hiljaa illan mittaan veneiden lukumäärä kasvoi ja tunne varmistui: tänä viikonloppuna todella kisataan!

Miehistön majoitus oli varattu jo aikaa sitten ja se oli myös saksalaiseen tapaan toteutettu.