Tiistis numero uno

Farrinan ensimmäiset tiistikset tänä kesänä. Johan näitä odotettiinkin. Vakio miehistö oli reippaana ja akkuja ladanneena kesälaitumilta saapuessaan. Mahdollisuus vihdoinkin ajaa uusilla purjeilla toista Platua vastaan lisäsi motivaatiota exponentiaalisesti.

Ennen satamasta lähtöä innostuimme pesemään pohjan, liimaamaan uudet purjenumerot sekä vaihtaamaan loppuunkuluneet mantågit tuoreempiin. Innokkuus oli niin suurta, että meinasimme myöhästyä startista. Kerkesimme juuri linjalle mutta paikkaa lähtölinjalla ei juurikaan ehtinyt arpomaan ennen kun lähtölaukaus kajahti. Lähtö olikin juuri mitä odottaa saattoi eli very bad. Vielä startin jälkeen meni hetki, että saimme selvitettyä miten rata tarkalleen meneekään. Melkein vuoden tauko tiistiksistä ja radat oli päässyt kokonaan unohtumaan?! Venevauhti kuitenkin parani kummasti kun vihdoin pääsimme keskittymään siihen itseensä eli purjehtimiseen. Kuljimme nätisti kryssi osuudella Melkin länsipuolella shiftejä tarkasti ottaen ja saimme hyvän kaulan muihin. Ainoastaan Ramdata oli edessämme yli sadan metrin päässä. Melkin eteläpuolella spinnu nousi, ja jiipit sujuivat hyvin. Melkin kierto sujui ongelmitta lukuun ottamatta pientä reikää johon ajoimme epähuomiossa. Viimeisellä merkillä onnistuimme kuitenkin vielä kutisamaan eroa Ramdataan ajamalla maaliin pienemmällä leikkauskulmalla.

Uudet purjeet toimivat juuri kuten pitikin ja kisasta jäi hyvä fiilis. Ja mikä parasta vauhtimme näkyy myös virallisessa tuloslistassa jossa Farrina komeilee ensimmäisellä paikalla.

Ensi viikolla ohjelmassa HTPS:n järjestämät ratakisat jonka toimii hyvänä treeninä Espoo GP:tä varten.

Kausi jatkuu

Lomat on kohta kärsitty ja kausi jatkuu Farrinan vuoden ensimmäisten tiististen merkeissä 11.4.
Ennen lomia ehdimme ulkoiluttaa uusia purjeita monta kertaa mutta vasta tiistiksissä pääsemme mittaamaan omaa vauhtiamme toista samanlaista venettä vastaan. Katsotaan miten käy...

Paketti saapui vihdoinkin

Ja heti kokeilemaan kun porukka kotiutuu Runtista.

Helsinki Regatta - Venevauhti löytyi

Koko regatta purjehdittiin loistavassa kelissä. Tuuli pysyi sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan tasaisena (ja sopivana, 3-6 m/s) koko viikonlopun lukuun ottamatta lauantain toista lähtöä jolloin pääsimme kovenemassa tuulessa surffaamaan koko alamäen yli kymmenen solmun nopeutta. Me löysimme vihdoinkin koko kauden kadoksissa olleen venevaihdin ja se näkyi myös tuloksissa.

Ensimmäisessä lähdössä olimme ensimmäisenä maalissa mutta jäimme varaslähdön seuraksena ilman paukkua. Samoin kävi maalilinjan toisena ylittäneelle Peto:lle. Lutfisk voitti näin olleen ensimmäisen lähdön.

Toisessa lähdössä tuuli yltyi jolloin Peto näytti mallia ja ajoi ylivoimaiseen voittoon. Toisena me, kolmantena Averell Dalton ja neljäntenä Lutfisk.

Kolmas lähtö oli tiukkaa vääntöä alusta loppuun Peton ja meidän välillämme. Peto onnistui paremmin viimeisessä alamäessä ja nappasi meiltä voiton alle metrin marginaalilla.

Neljännen lähdön hätäisin oli Averell Dalton joka kiersi ylämerkin ensimmäisen. Me olimme Peton kanssa tiukasti perässä. Dalton piti johtoasemansa viimeisen alamäen loppuun asti jolloin oli meidän vuoro tehdä ohitus juuri ennen alamerkkiä. Maalin tulimme järjestyksessä Farrina, Dalton, Peto ja Lutfisk.

Tulokset löytyvät täältä.

Uudet purjeet kateissa...

tai ainakin myöhässä Helsinki Regattaan. Italiasta tilaamamme purjeet viettävät paketin seurannan mukaan viikonloppua Köpiksessä vaikka niille olisi tarvetta suomessa. Kiitos Team Pyssylle purjeiden lainasta.

Ranking à la Suunto Cup

Heti Naantalista kotiuduttuamme olimme taas kölisauman kimpussa. Aikaa oli viisi päivää saada primeriä kölisaumaan ja hiottua kilpailukuntoon. Tekemistä ei ollut paljon, mutta suomen kylmä alkukesä piti huolen että käytettyjen materiaalien kuivumisajat venyivät piinavan pitkiksi. Loppuhionta tehtiin torstai iltana ja perjantaina vene nostettiin traikulta veteen.

Keli oli lauantai aamuna aivan luvatun kaltainen. Vettä satoi taivaan täydeltä ja tuuli kateissa. Päätimme kaikesta huolimatta lähteä rata-alueelle hyvissää ajoin tuulia haistelemaan. Parin simuloidun radan kierron jälkeen tunsimme itsemme hyvin valmistautuneiksi päivän lähtöihin. Mutta tuulen hallitsija oli eri mieltä. Ensimmäinen lähtö viivästyi mutta saatiin loppujen lopuksi ammuttua. Manööverit menivät hyvin ja yllättävistäkin tilanteista selvittiin kunnialla mutta Naantalissa huomattu vauhdin puuttuminen vaivasi edelleen. Peton ja Lutfiskin vauhti taas näytti olevan entisellään ottaen lähdön kaksi ensimmäistä sijaa jättäen meidät kolmanneksi. Tuuli hiipui käytännössä olemattomiin ennen viimeisen veneen maaliintuloa eikä näyttänyt mitään merkkejä heräämisestä. Ensimmäinen lähtö jäi päivän ainoaksi kun tuuli ei sateessa odottelusta huolimatta enää suostunut yhteistyöhön. Vettä sen sijaan riitti eikä kuvauskalustoa näin ollen uskaltanut ottaa esille vesitiivistä kotelostaan.

Uutta puhtia venevauhtiin lähdettiin hakemaan lainaamalla kilpakumppaneiltamme uutta ykkös jibiä omamma kun on jo parempiakin päiviä nähnyt. Ja kyllä kannatti. Trimmattavuus oli heti aivan eri planeetalta joka myös näkyi vauhdissa ja erityisesti kiihtyvyydessä. Tästä oli hyvä aloittaa uusi päivä.

Ensimmäinen lähtö otettiin useaan kertaan uusiksi kun veneet eivät tahtoneet malttaa pysyä linjan takana lähtöön asti. Vaikka Melgesin ja Platun taktiikat lähdöissä eroavatkin toisistaan saimme tästä hyvää lähtötreeniä yli kahdenkymmenen veneen fliitissä.

Ensimmäisessä lähdössä pystyimme parantuneen venevauhtimme ansiosta paremmin kamppailemaan Lutfiskin kanssa joka kuitenkin loppua kohden veti meihin selvän kaulan enimmäkseen parin tekemämme taktisen virheen takia. Toisessa lähdössä alkoi homma jo sujumaan paremmin kun saimme sekä venevauhdin että taktiikan paremmin hallintaan. Kiitoksena parannuksesta otimme päivän viimeiseksi jäävästä lähdöstä toisen sijan.


Suunto Cup tulokset löytyvät täältä.

Pläkää ja aurinkoa muumimaailmassa

Myöhään perjantaina varmistui ettei purjeneulojalla oleva heavy ykkösen puute tulisi haittaamaan menoa. Luvassa olisi 2-4 metriä sekunnissa vaihtelevasta suunnasta. Ja hyvin se piti paikkansa lukuun ottamatta ettei välillä ollut edes luvattua kahta metriä sekunissa. Polkkapossun liehuessa oli hyvin aikaa löysätä rikiä ja nauttia eväistä.

Sää oli sunnuntaina hyvin saman tyyppinen ja polkkapossu oli ahkerassa käytössä lähtöjen ollessa lykättynä. Saldoksi Naantalista jäi neljä lähtöä ja ruskettunut nenä. Meillä oli välillä ihan kelpo venevauhti mutta kuitenkin vähintään yhtä usein täysin kateissa?! Pitkä talviuni näkyi vielä niin veneen kuin miehistönkin vaiuhdissa. Tästä on hyvä parantaa ensi viikonloppuna ajettavaan Suunto Cup:iin.